Utti "Hulkki" Hietala - Haastattelussa kehonrakennuksen PM-mestari

Hulkin tuntee kaikki? Ai ei vai? Noh, tämän haastattelun jälkeen sinulle ei jää epäselväksi, kuka on Suomen omistautunein kehonrakentaja! Penkkipunnerrus.fi pääsi vihdoin ja viimein haastattelemaan Utti "Hulkki" Hietalaa.

Utti Hietala

Ikä: 29

Pituus: 188 cm

Paino: Kisoissa punnituspaino alle 96 kg off-season 100-105 kg

Päivitys: 2.1.2016: Utti Hietala videohaastattelussa.

Sinut tunnetaan hyvin bodylavoilta ja keskusteluforumeilta, kerrotko vielä muille kuka olet?

Olen 29-vuotias Classic Bodybuilding -kilpailija, nettiforumeilta on jäänyt lisänimeksi Hulkki. Naama on varmasti tuttu mm. FASTin eri mainoksista ja nettimediasta, kuten myös Body-lehdestä, johon olen kirjoittanut jo joitain vuosia.

Veikkaisin, että treeniblogiani on aika moni joskus erehtynyt vilkaisemaan, sillä sitä olen päivittänyt taukoamatta jo yli 5 vuotta (hulkki.gym-space.fi).

Treenaan lähes kaikki treenini legendaarisella Mayor's Gymillä Ruoholahdessa.

Missä kilpailet nykyisin ja kisailusaavutuksesi?

Kilpailen IFBB:n alaisessa Classic Bodybuildingissa, joka on kehonrakennuskilpailu pituuteen perustuvilla painorajoilla. Itselleni on erittäin oleellista se, että laji kuuluu Suomessa ADT:n ympärivuotisen dopingvalvonnan piiriin.

Olen kilpaillut nyt vuosina 2006, 2008 ja 2011. Vyön alla on tällä hetkellä yhteensä 11 kilpailua, joista olen voittanut 5. Parhaat meriitit lienevät SM-voitto vuonna 2008 sekä PM-voitto vuonna 2011.

Henkilökohtaisesti pidän suhteellisen hyvänä suorituksena myös 8. sijaa ensimmäisissä MM-kilpailuissani Tallinnassa 2011 (toim. huom. palkintosijojen doping-käryjen jälkeen sijoitus nousi 2 pykälää, eli 6. sija! Onnea!).

Miten innostuit treenaamaan salilla? Muistan, että taisit inspiroitua joistain vanhoista bodylehdistä?

Näin joskus 5-vuotiaana TV:ssä dokkarin Arnold Schwarzeneggerista, jossa Arska mm. poseerasi bodylavalla (varmaankin Pumping Iron). En silloin edes tiennyt kuka Arska oli, mutta tuosta lähtien olen halunnut näyttää samalta. Dokkarissa Arska teki mm. etunojapunnerruksia, ja äitini kertoman mukaan tein tuon nähtyäni punnerruksia kotona joka päivä varmaan seuraavat 5 vuotta :D

Entä muu urheilutaustasi? Ymmärsin, että pelasit myös koripalloa, kerro myös vähän siitä?

Kilpailin yleisurheilussa ja koripallossa aika intensiivisesti junnuna. Yleisurheilussa rikoin mm. monta ikäluokan SE-tulosta eri lajeissa eri vuosina, voitin pari kertaa kolmiloikan SM-kultaa, yms.

Koripalloa pelasin Panttereissa ja paras meriitti taisi olla Scania Cupin voitto eli seurajoukkueiden PM-kultaa olikohan se nyt vuonna 1997. Taisin myös olla 1983 syntyneistä ensimmäinen pelaaja Suomessa, joka sai donkattua 305 cm korkeaan miesten koriin (tämä tapahtui 14-vuotiaana alueleirillä). Olin tosin varsinkin viimeisinä vuosina lähes puhdas fysiikkapelaaja; heittotarkkuus ja pallonkäsittelytaidot olivat selvästi toissijaisia ominaisuuksia meikäläisellä.

"Sain parissa ekassa vuodessa innokkaalla salitreenillä ja jatkuvalla syömisellä painon 100 kilon paikkeille..."

Miten pienestä Hulkista kasvoi nykyinen järkäle? 

Aika surkuhupaisaa kyllä sanoa meikäläistä "järkäleeksi", sillä olen mielestäni aikamoinen kukkakeppi jopa CBB-lavoilla. Kehitystä on toki vuosien varrella tullut, eli aloitin salitreenit 14-vuotiaana, kun mittaa oli 181 cm ja painoa hulppeat 50 kg. Koulun terkkari varoitteli että olen sairaalloisen alipainoinen, ja kehotti kovasti syömään enemmän.

Sain parissa ekassa vuodessa innokkaalla salitreenillä ja jatkuvalla syömisellä painon 100 kilon paikkeille, eikä kondis silloinkaan mikään aivan läski ollut. Sen jälkeen olen vuorotellut bulkki- ja dieettikausia, ja nykyisin 14 vuoden treenaamisen jälkeen joudun jo kisakireänäkin vähän vedättämään tankattua painoa, että pääsen kisapunnituksessa painorajastani 96 kiloa läpi. Kehitys tosin on hidastunut alkuvuosiin verrattuna todella paljon, ja nykyisin saa vääntää aivan hirvittävällä asenteella, että saisi vuodessa esim. edes kilon lisää lihasta.

Ennen kun mennään syvällisemmin treeneihisi, niin monia varmasti kiinnostaa tietää miten vahva olet?

Varsinaisia maksimiykkösiä en ole (epäonnistuneita 2-3 toiston sarjoja lukuunottamatta) kokeillut vuoden 2001 jälkeen. Parhaat sarjani useimmissa liikkeissä mavea lukuunottamatta tein yli 120-kiloisena "sikana" viimeisellä bulkillani. Silloin tein mm. kapeaa penkkiä etusormet karhennusten reunalla 160 kg x 6, lattiapunnerrusta kuoletuksilla 170 kg x 5, penkkiä 70 kg käsipainoilla 8 toistoa, pystypunnerrusta 50 kiloisilla käsipainoilla 8 toistoa. Etukyykky 180 kg x 4 ja takakyykky 180 kg x 20 polvenlämmittimillä ja vyöllä. Maastavetoa en ole enää vuosiin tehnyt oikeastaan muulloin kuin dieetillä, koska se kehittäisi muutenkin parhaiten kehittyneitä lihasryhmiäni. Otin mavessa jo joskus olikohan se 22-vuotiaana 220 kilolla 8 toistoa, mutta nykyisin tosiaan vedän maasta lähinnä dieetillä.

Vaikket teekään penkkiä, niin mitä heittäisit saavasi ykkösen penkistä? :)

Penkistä ei tulisi yhtään mitään, sillä normiotteella en pysty tekemään penkkiä tai vinopenkkiäkään ilman, että olkapäät huutavat vihlovasta tuskasta. Kapealla otteella pystyn toki punnertamaan, eli varmaankin kapea penkin sarjaennätyksen voi sitten halutessaan heittää tuohon laskuriin, joka on sivuillasi.

Onko sinulla jokin salaisuus, vai miten olet lähestulkoon yhtä vahva joissain liikkeissä, kuin ammattilaiskehonrakentajat?

Kyllähän voimaa voi naturaalinakin varsin hyvin kehittää, mutta kireän ja massiivisen kehonrakennusfysiikan rakentaminen on sitten moninkertaisesti hankalampaa. En tosin ole mielestäni yhdessäkään liikkeessä mitenkään erityisen vahva edes naturaaliksi. Ja jos lähdetään vertaamaan kehonrakentajien treenituloksiin, verrataan sitten kehonrakennustekniikalla ja -suoritustavalla tehtyjä sarjoja. Painot putoavat meikäläisellä nimittäin aika hurjasti kun keskityn kunnolla lihastuntumaan enkä vain nosta painoja pisteestä A pisteeseen B.

"Kehonrakennuksessa on sitä parempi, mitä pienemmillä painoilla voidaan saada lihaskasvua aikaan."

Mielipidekysymyksenä: onko voimasta ollut hyötyä kehonrakennusuraasi ajatellen, vai voiko myös "heikompi" kaveri kehittyä yhtä hyvin kuin sinä (meriitteihin suhteutettuna, eli 1. sija useassa kehonrakennuskilpailussa)?

Voimasta on IMO haittaa pidemmän päälle kehonrakennuksessa, jos ei ole sitten tuhoutumattomilla nivelillä varustettu geneettinen friikki. Kehonrakennuksessa on sitä parempi, mitä pienemmillä painoilla voidaan saada lihaskasvua aikaan. Loukkaantumisriski on silloin pienempi, nivelet eivät kipuile yhtä paljon, eikä hermostokaan ota yhtä paljon hittiä treenatessa. Nostotuloksilla ei ole kuitenkaan lavalla mitään merkitystä.

Olet tunnettu siitä, että testaat useita erilaisia ohjelmia. Mikä on ollut se tehokkain tai paras ohjelma a) voimankasvun kannalta b) lihaskasvun kannalta?

Karkeasti yleistäen, voimatasot ovat meikäläisellä aina kehittyneet parhaiten erittäin pienen volyymin ja korkean intensiteetin ohjelmilla, kuten Doggcrapp. Lihasmassan kasvuun puolestaan on ollut tehokkainta hirveä volyymitreenaus.

Miten treenaat salilla nykyisin? Kerro lyhyesti siis minkälainen treenirutiini sinulla on, esim. offilla, eli kun et ole valmistautumassa kilpailuihin?

Myös offilla valmistaudutaan koko ajan seuraaviin kilpailuihin, kaloritasapaino ei vain ole miinusmerkkinen. Käytännössä plussakalorikaudet vedän todella voimakkaita 6-10 viikon priorisaatiojaksoja kehityksen alla oleville lihasryhmille. Esimerkiksi juuri nyt on meneillään jalkaspesialisaatio, jossa treenaan jalkoja 3x viikossa etu- ja takareisitreenejä vuorotellen. Yläkropalle on tässä ohjelmassa 2 treeniä viikossa.

Tiedämme, että et juurikaan koskaan tee normaalia tasapenkkipunnerrusta. Kerrotko ne vaihtoehtoiset tavat treenata rintaa, jos esimerksi on mahdotonta vammojen takia tehdä penkkiä?

Erittäin helppoa: tehdään kaikkea muuta paitsi penkkipunnerrusta. Penkkipunnerrus on kuitenkin vain yksi hyvä yläkropan punnerrusliike monen muun joukossa, vastaavia hyviä punnerrusliikkeitä löytyy todella monta. Esimerkiksi itse teen paljon lattiapunnerrusta sekä suoralla tangolla että swiss-barilla, penkkiä ja vinopenkkiä käsipainoilla, dippiä, kapeaa penkkiä, ja kaikki mahdollisia konepunnerruksia rinnalle. Siihen vielä päälle silloin tällöin eristävä liike, kuten flyessit tai ristikkäistalja.

Sinänsä onkin aika hassua, että niin usein ihmetellään miten voi treenata rintaa ilman penkkiä, kun penkki on kuitenkin helposti korvattavissa monella muulla liikkeellä. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ihmettelevän esim. miten voi treenata selkää ilman maastavetoa, vaikka maastaveto on paljon hankalampi liike korvata kuin penkki.

"Kalorimäärän tulee aina tukea selvästi meneillään olevan kauden tavoitteita, eli joko ollaan selvästi miinuskaloreilla ja poltetaan rasvaa, tai sitten ollaan vähintäänkin hieman plussalla ja painoa nostetaan hiljalleen."

Kerro lyhyesti myös ruokavalioistasi, eli mitkä ovat ne kivijalat, jotta voi kehittyä (kalorimäärä, lisäravinteet, ruoan puhtaus jne.)

Ensinnäkin ruoka-aineiden kannattaa olla mahdollisimman vähän prosessoituja, mahdollisimman luontaisia ja puhtaita. Eli eineksien ja valmisruokien sijaan tuoretta lihaa, kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä, marjoja, kaurahiutaleita, riisiä, kananmunia, pähkinöitä, jne.

Kalorimäärän tulee aina tukea selvästi meneillään olevan kauden tavoitteita, eli joko ollaan selvästi miinuskaloreilla ja poltetaan rasvaa, tai sitten ollaan vähintäänkin hieman plussalla ja painoa nostetaan hiljalleen. Sellainen plus/miinus-nollalla eli ylläpitokaloreilla nyhjäys on useimmissa tapauksissa ajan haaskausta, eli paremmin kehittyy kun on aina selkeästi liikkumassa johonkin suuntaan.

Makroravinteiden määrät ovat yksilökohtaisia ja riippuvat paljonkin meneillään olevasta treenikaudesta sekä tavoitteista.

Tähän päälle kun laitetaan toimivat peruslisäravinteet ja oikein valitut täsmälisäravinteet (kuten esim. nivelavut nivelvaivoihin), alkaa kokonaisuus olla kohdallaan.

Jos jotain lisäravinteita nostaisit tärkeimmiksi, niin mitkä ne ovat, jotka on PAKKO olla kunnossa?

Kaikkien ihmisten, ei siis pelkästään treenaavien sellaisten, kannattaisi IMO ehdottomasti käyttää monivitamiinilisää, vahvaa D-vitamiinilisää sekä kalaöljyä. Nämä siis ovat jo ihan yleisen terveyden kannalta mielestäni oleellisia. Kovaa treenaaville on sitten lisäksi tietysti palautusjuoma treenin jälkeen, tosin sen ei tarvitse välttämättä sisältää suuria määriä hiilaria, kunhan se sisältää muodossa tai toisessa hyvän satsin BCAA-aminohappoja. Ihan heraproteiini ajaa asian hyvin. Monesta muustakin lisäravinteesta on selvää hyötyä, mutta nämä ovat IMO ne oleellisimmat perustuotteet kaikille.

Sinua pidetään ns. bodymunkkina, eli panostat lähestulkoon 100 % elämästäsi kehonrakennukselle. Miten meistä voi tulla Hulkkeja, vai "can there be only one"?

Ööh, pitää vain olla päästään sen verran vinksallaan, että saa kiksit nimenomaan tuosta treeniin/ravintoon/palautumiseen panostamisesta eli kilpaurheilijan elämäntavasta. Omasta mielestäni en tosin edes ole kovin "HC", vaan tykkään lähinnä treenata tavoitteellisesti ympäri vuoden ja samaan aikaan panostaa kehitystä tukevaan ruokavalioon ja palautumiseen.

Ymmärrän kyllä, että joku muu esim. bilettää mielellään ja syö ravintoloissa, mutta meikäläiselle joku bilettäminen, viinan vetäminen yms. ovat aivan yhdentekevää huttua, josta en ole koskaan saanut oikeastaan mitään irti. Mieluummin treenaan ja syön ruokavalion mukaisesti, ja olen taas yhden pienen askeleen lähempänä tavoitteitani.

Miksi siis salilla jotkut kehittyvät niin hyvin, ja toiset taas junnaavat koko ajan paikoillaan?

Tuohon nyt voi olla miljoona eri syytä. Itsehän en ole enää vuosiin kehittynyt hyvin vaan korkeintaan hyvin hitaasti, mutta tämä on mielestäni täysin luonnollista kun kovaa treeniä alkaa olla takana jo kohta 15 vuotta. Mutta jos esim. aloittelijavaiheessa eli alle 5 vuotta treenanneena kehitystä ei tule selkeällä syötöllä joka vuosi, on ongelma mitä todennäköisimmin asenteen, panostuksen ja tietotaidon puutteessa.

Me 80-luvun lapset muistamme hyvin legendaariset ajat, joissa Iso-Arskan jalanjälki näkyi vielä kehonrakennuksessa ja elokuvissakin, klassisella ja mieleenpainuvalla fysiikalla.

Onko kehonrakennus nykyisin menettänyt jotain sitä kulta-ajan hengestä? Onko siis classic-bodybuilding, jossa itse kisailet toivonkipinä vanhoista ajoista?

Classic bodybuilding on meikäläiselle yksinkertaisesti dopingtestattua kehonrakennusta, eli siinä voin kilpailla ilman hormoneja ym. kiellettyjä aineita saamatta kuitenkaan 100-0 turpaan joka kisassa. Toki jos Classic Bodybuildingin kv-tason kärkikisaajia katsoo, on siellä monta todella mallikasta ja tyylikästä fysiikkaa, jotka muistuttavat paljon enemmän esim. 70-80-lukujen bodaushuippuja kuin tämähetkiset IFBB Pro -monsterit.

Mitä tulee kehonrakennuksen kehitykseen lajina, omaan silmääni kyllä parhailta näyttivät varmaankin 80-luvun ja vielä 90-luvun alun huippukisaajat kuten Gary Strydom, Berry DeMey, Bob Paris, Lee Labrada, jne. Nykyisin prot ja jopa huippuamatöörit ovat järjettömän massiivisia möykkyjä, mikä on itsessään varsin hauskaa katsottavaa, mutta rakenne, malli, linjat ja jopa selvä lihaserottuvuus on jäänyt pahasti taka-alalle verrattuna entisaikojen huippuihin. Kokonaisuudessaan siis lihasmassat ovat nykyisin suurempia kuin koskaan aiemmin, mutta fysiikat olivat 20-30 vuotta sitten ainakin omaan silmääni parempia. Eli itse ottaisin paljon mieluummin vaikkapa Berry DeMeyn fysiikan kuin näyttäisin yhdeltäkään nykyiseltä Mr Olympia -mitalistilta, mutta toisaalta seuraan kyllä nykypäivän kehonrakennusta erittäin tiiviisti ja tulen aina olemaan lajin suuri fani.

Kuka on tällä hetkellä idolisi kehonrakennuksessa?

Meikäläisellä ei ole koskaan ollut varsinaisesti idoleja, sillä olen aina pitänyt henkilöön kohdistuvaa kiihkofanitusta aika outona ja naurettavana touhuna. Eli varsinaisia idoleita ei löydy, mutta kehonrakennushistoria sisältää monta kilpailijaa, joita arvostan ja kunnioitan poikkeuksellisen paljon mm. työmoraalinsa, omistautumisensa, fysiikkansa ja saavutustensa puolesta. Pro-puolella yksi kokonaisvaltaisesti kovimpia ukkoja lajin historiassa on IMO Lee Labrada, ja Suomessa puolestaan Peter Keränen. Jos katsotaan puhtaasti fysiikkaa, omasta mielestäni hienoimpia kokonaisuuksia ovat esittäneet mm. jo mainitsemani Gary Stydom ja Berry DeMey.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Suunnitelmia ja tavoitteita on eri aikaväleille vaikka millä mitalla. Näiden saavuttamiseksi on tehty jo vuosia töitä, ja töitä tehdään vielä varmasti pitkään. En ole oikein tykännyt huudella tavoitteitani julki enkä lähde sitä nytkään tekemään, mutta lavalla tullaan keikkumaan visusti jatkossakin.

Lopuksi: Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle treenaajalle, kun he tahkoavat niitä ensimmäisiä vuosia salilla? Entä mitä edistyneemmän kaverin pitää pitää mielessä?

Aloittelijan on parasta heti alusta asti ymmärtää, miten pitkäjänteistä ja samaan aikaan päivätasolla panostukseltaan intensiivistä puurtamista laji vaatii. Helppoja ratkaisuja ja oikopolkuja etsimällä ei loppukädessä huijaa kuin itseään, ja pidemmän päälle onkin aivan välttämätöntä, että siitä kovasta työnteosta, ruokavalion noudattamisesta, itsensä rääkkäämisestä salilla ja ylipäätään urheilijan elämäntavasta oikeasti tykkää. Jos siitä raa'asta perusduunista ei jollain sairaalla tavalla saa kiksejä, kiinnostus lajia kohtaan tyssää satavarmasti ennemmin tai myöhemmin.

Niin aloittelijan kuin edistyneemmänkin treenaajan kannattaa ymmärtää se, että on 99% ajasta parempi keskittyä tekemään yksinkertaiset perusasiat entistäkin paremmin, kuin yrittää keksiä joku mullistava "salainen" hifisysteemi tai rohto, jolla kehitys maagisesti räjähtää uusiin ulottuvuuksiin. Käytännössä melkein mikään ei korvaa raakaa perusduunia ja pitkäjänteisyyttä.

- Utti Hietala