Allan Jokinen - 175kg:n dippikuningas

Allan 'Allu' Jokinen on varmasti tuttu Pakkotoisto.com:n lukijalle, sillä Allun penkkipunnerrus- ja dippivideot ovat vakiokamaa Pakkislaisten treenivideoketjussa. Allan on myös käväissyt telkkarissa, kun hän punnersi uuden ennätyksen maksimidipissä Ennätystehdas-nimisessä showssa.

Penkkipunnerus.fi haastatteli Allania ja kyseli hieman mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle, miten hän treenaa penkkiä ja minkälaisia suunnitelmia herralla on!

Allan Jokinen

Ikä: 31

Pituus: 175cm, paino: 87-95kg

Miten paljon saat penkiltä?

Ennätykseni, 240kg, nostin jo vuonna 2006 hieman ennen ensimmäistä loukkaantumistani. Omaa painoa oli nostohetkellä 113kg, joten en ihan ohut ollut silloin.

Loukkaantumisalttiina ihmisenä olen nyt pyrkinytkin nostamaan tuon vanhan ennätykseni,mutta huomattavasti kevyempänä. Kisoissa paras hyväksytty nosto taitaa olla 220kg, joten matkaa on vielä =)

Olet myös tehnyt muita kovia ennätyksiä esim. dipissä?

Nojaa kovia ja kovia…

Dippi on ollut mulle jostain syystä sellainen helppo ja hyödyllinen liike. Olen aina pitänyt sen penkin apuliikkeenä ja tehnyt sen penkin jälkeen. Lisäpainot kasvavat kyllä aika nopeasti dipissä melkein jokaisella, kuhan vaan ensin hoksaa sen koko liikkeen "jujun". Dipatessani hieron itseni hyvinkin samanlaiseen asentoon hartioiltani, kuten penkissä, ja on siinä pari muutakin jippoa =)

Ennätykseni on 175kg lisäpaino dipatessani. Olen myös joskus tehnyt 200kg, mutta punnerruksen ylös saatettuani repesi oikeasta kädestä ojentaja, joten sitä ei lasketa.

Muita omasta mielestäni kovia apuliikepainoja ovat olleet:

• pystypunnerrus käsipainoilla 12x60kg
• vinopenkki 8x86kg
• ranskalainen punnerrus 6x115kg
• penkki 10x195kg

Milloin ja miten innostuit kisaamaan penkkipunnerruksessa?

Aloitin ns. systemaattisen treenaamisen vuonna 2000 ja jo samana vuonna kilpailinkin ensimmäisen kerran. Aloitimme saliharjoittelun muutaman kaverin kanssa samaan aikaan ja suhteellisen nopeasti huomasinkin, että vaikka treenasimme täsmälleen samalla tavalla ja aina yhdessä, niin aloin hiipimään penkissä muita karkuun. Pian olinkin saanut kurottua 30kg etumatkan kavereihini nähden!

Samalla salilla kävi kourallinen kokeneita ja aktiivisia kilpavoimailijoita. Ajan kanssa tutustuin heihin ja omaksuin myös paljon heidän viisauksiaan treenin suhteen.

Kyseisestä “mörökölliporukasta” kuitenkin erottautui yksi henkilö, Rami Veini, joka on vielä edelleenkin taustajoukoissani mukana ja oikeammin sanottuna valmentajakin joka voimakaudella. Muistan selvästi, kun nostin ensimmäisen kerran 120kg penkistä ja Rami oli varmistamassa mun nostoa. Heti penkiltä päästyäni hän alkoi ehdotella josko lähtisin kisaamaan penkissä ja muahan ei ollut vaikea ylipuhua, kun Rami vertasi mun vasta nostettua tulosta, mun treenikavereiden tuloksiin. Ekat kisat jännitti ihan hitosti, mutta tulos saatiin ja mitali kaulassa oli helppo hymyillä =D

Milloin aloitit salilla käymisen ja miksi?

Punttien kanssa olen leikkinyt vuosien saatossa jo aikas nuorena, mutta se nyt oli sellaista heilumista ja riuhtomista. 16-vuotiaana aloitin nyrkkeilemisen, koska nuorella miehellä pitää olla jokin harrastus, johon voi purkaa...paineitaan =)

Nyrkkeilin ihan kilpaakin, mutta en kokenut sitä omaksi lajikseni ikinä, vaikka lajista tykkäänkin. Vieläkin käyn silloin tällöin lyömässä säkkiä ja kotona mulla on hyppynaru (maailman halvin kuntoiluväline).

Muistaakseni koin jonkin pienen loukkaantumisen oikean käden keskisormen rystyseen harjoituksissa ja sen takia nyrkkeily oli  bannissa muutaman viikon. Kaverit sanoi “lähe mukaan PUNTTISALILLE.” Loppu onkin historiaa. Tämä tapahtui tosiaankin vuonna 2000.

Miten treenaat penkkiä?

Hyvinkin vaihtelevasti sanoisin. Pitkälti ne ovat ne loukkaantumiset, jotka estävät minua treenaamasta penkkiä tehokkaasti. Pääsääntöisesti treenaan joko peruskuntoa tai kilpakuntoa. Peruskuntotreeni muodostuu 10 toiston sarjoista ja erittäin räjähtävistä suorituksista maltillisilla kuormilla.

Kilpakuntoa haetaankin sitten vaan suurimmilla romuilla ja lyhyemmillä toistoilla. Toki haluisin treenata aina kovilla painoilla ja tehdä voimaa ympäri vuoden, mutta taidankin olla jo maininnut tuosta mun loukkaantumisalttiudesta.

Räjähtävyydestä vielä. Teen aina joka setin yhdellä hapella, oli sitten toistoja 10 tai 3. Voin sanoa, että kun 10 toistoa pitää tehdä samalla hapella ja tangossa on rautaa esim 180kg, niin ei siinä tee pahemmin mieli rauhotella tahtia, vaan PUNNERTAA sitä tankoa siitä rinnalta ylös.

Yhdellä hapella tehtäessä on toki muitakin hyötyjä kuin räjähtävyyden kehittäminen.

Olen huomannut, että kun otan keuhkoni täyteen happea jo ennekuin mulla on tanko edes käsillä, saan keuhkoihini varastoitua paljon enemmän ilmaa. Moni teistä tarkkaavaisista lukijoista onkin huomannut kuinka ensin istun tangon takana, kun "tankkaan" keuhkoni ja "sujahdan" tangon alle valmiina suoritukseen.

Syy tähän on selvä, ihminen kun on luotu vertikaaliseen asentoon. On siis selvää, että hengittäminenkin on luonnollisempaa vertikaalisessa asennossa, kuin horisontaalisessa asennossa.  Näin ollen saan paljon enemmän happea sisälle istuen siellä tangon takana, kuin maaten siinä penkillä.

Tästä voisi jauhaa iäisyyden, hengityksestä sekä hapen tuomasta voimasta, missä kohtaa nostoa kannattaa ottaa hapet ja milloin puhaltaa ne ulos. Ehkä kirjoittelen jonkin opuksen aiheeseen liittyen sitten wanhana =D

Miten RAW-penkkaaminen ja varustepenkkaaminen eroavat toisistaan?

Hmm… Tähän voisi vastata hyvinkin RAA´ASTI ja provovoiden ihmisiä, MUTTA asiaan! RAW IS THE ONLY WAY TO GO!

Varustepenkkaamisesta mulla ei ole juurikaan kokemusta. Toki olen paidalla nostellut ja kilpaillutkin joskus, mutta ei näin tyhmä ja osaamaton saanut juuri minkäänlaista hyötyä paidasta, joten lopetin sen käyttämisen jo IPF- ajoillani. Muut nostivat paidalla, minä ilman.

Paitapenkkaajat käsittääkseni tekevät suhteellisen vähän itse penkkipunnerrusta, vaan harjoituskaudella tehdään enemmänkin kaikenlaisia ketju/lankkupenkkejä ja jotkut penkkaavat ilman paitaa vaan lämmittelyt. Toisaalta, kun heidän kisoissa sen paidan kanssa nostetaan kilpaa, niin kaippa sitten sen paidan kanssa täytyy myös harjoitella mahdollisimman paljon?

Sekavaa tekstiä tiedän, mutta kuten sanoin tuo puoli on mulle hieman vierasta ja sekin vähä mitä siitä opin aikoinaan on jo niin vanhaa tietoa, ettei kykene muistamaan...

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Tänä vuonna kilpailen EM- ja MM-kisoissa sekä tietenkin RAW FINAALEISSA.

Hieman, jos pitemmälle katsotaan, niin haluan kisata vielä niin kauan kuin se on omalta osaltani on mahdollista (lue loukkaantumisilta vältyn). Sitten jossain vaiheessa kun lopettelen uraani, haluisin valmentaa sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti haluavat menestyä ja ylittää itsensä.  Tähä tilanteeseen on vielä aikaa. BTW, toivun juuri tällä hetkellä pienestä rintarepeämästä =)

Lopuksi: Mitkä asiat tekevät mestarin, eli mitä se vaatii, että pääsee huipulle?

Jaa-a... Nyt pistit pahan.  Tähän voisi sanoa sen kuuluisan fraasin "when there's a will there's a way". Todellisuudessa en todellakaan tiedä. Uskoisin, että siihen tarvitaan ripaus lahjakkuutta, hyppysellinen periksiantamattomuutta ja aimo annos SUOMALAISTA SISUA!