Pekka Kotipohja - kohti suuria haasteita

Pakkiksen Eib, Pekka Kotipohja, on tuttu kasvo bodyscenessä niin netissä kuin kisoissakin. Nuoresta iästään huolimatta Pekalla on käsittämätön fysiikka ja rahkeita kunnon karkeloihin! Penkkipunnerrus.fi haastatteli Pekka Kotipohjaa. 

Pekka Kotipohja

Ikä: 21

Pituus: 168cm, paino: 91kg

Kuka olet ja mitä teet?

Kotipohjan Pekka, Itärajan kasvatti, Eib, Eibbi, Abe, pätkä, menninkäinen, synthol, mitä ikinä onkaan Juuan metikössä parikytävuotta elänyt ja sitemin ympäristöteknologiaa Karelia ammattikorkeakouluun opiskelemaan Joensuuhun siirtynyt kehonrakentajawannabe.

Miten päädyit käymään salilla ja mitä muuta harrastat?

Sinne mie eksyin joskus 16 kesäsenä, kun alko nuo muut harrastukset kiinnostamaan vähemmän. Se vaan veti puoleensa ja sinne tielle ollaan jääty ja kuten kaikenmaailman taitelijat ja podariksi ihteään kutsuvat sanovat, on siitä tullut elämäntapa. Muutapa harrastusta ei tässä jouda oikein tekemään.

Ennätykset salilla?

Jaa… montakohan kertaa nämäkin on tullut oviapinana ollessa kuultua. Penkkimaksimista en valitettavasti osaa sanoa tarkkaa lukemaa, mutta sarjapainolaskurin mukaan sieltä saattasi tällä hetkellä tulla 170-180kg väliin ykkönen. Minulla on ollut aina hyvä voimantuotto ykkösiin, en ole vain riskien takia halunnut kokeilla.

Penkkipunnerrusta käsipainoilla on tullut 23 toistoa 50 kilosilla ja 10 toistoa 60 kilosilla. Vinopenkkiä 8 x 120kg ja kapeata penkkiä smithissä noin parikymmentä toistoa 120 kilolla. Pystypunnerrukset käsipainoilla 6x50kg ja semmosta. 

Maastaveto on ollut heikoin lenkki aina. En ole sitä omaksunut itselleni miksikään parhaaksi lihastenkasvatusliikkeeksi vaikka sitä se varmasti onkin, mutta ei vaan koskaan saa samanlaisia tuntemuksia siitä kuin muista selkäsouduista tai vedoista. Moni varmaan salilla nauraakin, kun haen tuntumaa SJMV:lla 40 kilolla tai enintään 100 kilolla takareisille, samalla kun kulmasoutua saattaa mennä 140 kilolla. Maksimin olen ottanut, ja se oli muistaakseni 215 kiloa Juuan salilla pari vuotta takaperin. Ja oli muuten ruma.

Suurimmalle osalle henkinen puoli on vaikeinta. Ei ole itsekuria, tarpeellista motivaatiota ja saadut hyödyt ovat lähinnä itselle henkistä voittoa.

Kyykkymaximia taas en ole koskaan ottanut. Paras sarja taitaapi olla 8x160kg pohjasta otettuna. Ei mitään erikoisempaa. Hack-kyykkyä tulee enemmän tehtyä ja siinä olen ottanut 200 kilolla pitempiä sarjoja.

Alussa salitulokset kehittyivät ihan hyvää tahtia. Kaikki sarjapainot pääliikkeissä nousivat 2 numeroisista luvuista 3 numeroisiin.

Milloin harrastuksesta tuli vakavampaa ja mikä sai sinut kilpailemaan?

2009 kesällä päätin mennä kisailemaan 2013 keväällä. Se loksahti vaan mieleen ja halusin olla muista poikkeava yksilö. Siitä päivästä asti joka päivä ajattelin lavalle nousua. Enkä muuten valehtele pätkääkään. Voitte kyssyy vaikka porukoiltani, kun meinasivat välillä saada hermoromahukset sen takia.

Mitkä kilpailut olet käynyt ja miten sijoituit?

Viime vuonna (2013) satuin käymään pullistelukisoissa CBB-nuorissa ja palakinnoks tuli Suomesta hoppeeta ja Espanjan EM-kisoista pronssia. Eli ei kovin vahvasti ole mennyt, kun sijoitukset vaan putoilee alaspäin kisa kisalta. :) Pitäs vissiin lopettaa? 

Miten kuntosali/kehonrakennus on vaikuttanut muuhun elämääsi ja valintoihin?

Tottakai se vaikuttaa tietyllä tapaa. Treeneistä ei luisteta, eikä mitä tahansa voi työntää 24/7 naamaansa. Pystyn silti elämään ihan tavallista nuoren elämää, kun asennoituu siihen, ettei tässä tapahdu päivissä mitään vaan se on pitkäjänteistä työtä.

Olen ehkä valinnut kaveriporukkani nykyisin enemmän tämän lajin parissa oleviin, sillä oikeasti, suurin osa on erittäin miellyttäviä persoonia ja olisin melko yksinäinen ilman tätä touhua.

Valitsen kyllä tämän lajin takia monesti kaikista helpoimman reitin luistaa monista arkipäivän asioista. Paha tapa... paha tapa. :)

Kerro lyhyesti treenityylistäsi. Onko jokin tietty asia toiminut erityisen hyvin?

Alusta asti tällä idän mentaliteetillä, eli ”levyjä lissee” on aika perustyyli ollut aina. Kokeilen monesti uusia tapoja treenata, ja niitä on paljonkin. 4-5 jakoiset treeniohjelmat ovat aina pysynyeet suosiossani ja tulevat myös pysymään.

Uusimmista kokeiluista Time under Tension -treenityyli on tuntunut purevan todella hyvin tiettyihin lihasryhmiin. Tästä voit lukea lisää blogissani, joka on mainittu haastiksen lopussa.

Kun nuori kaveri aloittaa salillakäymisen, miten neuvoisit häntä treenaamaan?

Suosittelisin tutustumaan kaikkiin salilla oleviin laitteisiin, mutta vasta sen jälkeen kun olet harjoitellut vapailla painoilla tehtävät perusliikkeet. Kysy viisaammiltasi, mitä kannattaisi kokeilla tehdä ja painota puhtaaseen suoritustekniikkaan. Ei liialliseen hidasteluun, mutta niin, että painot ei vie sua vaan sinä viet painoja. Tee monijakoista ohjelmaa, treenaa lihakset huolella läpi ja hae hermotus ja tuntuma sinne jotta tiedät, millä lihaksella työskentelet. 

Jos lihaksen kasvatusta halutaan lähteä tekemään, niin mielelläänhän sen korkean intensiteetin hyödyn ottaisi jo alussa irti. Säästyy monilta vaivoilta ja voimat kyllä nuorena kasvavat vaikka tekisi mitä vaan.

Ruokavalio kiinnostaa varmasti monia aloittelevia treenaajia. Mitä neuvoja antaisit heille?

Kaurahiutaleita, riisiä, perunaa, jauhelihaa, kanaa, rahkaa. Näistä ateriakokonaisuuksia rakentamaan muutaman vihertävän aineksen kanssa niin siinäpä se alkaa olemaan.

Palautusjuoma erittäin tärkeä ja sisällettävä hiilihydraatteja sekä proteiinia.

Alussa välttää normaalit Whey-80 pieruherat, mutta myöhemmässä vaiheessa kannattaa ottaa parempi hyöty Isolaattiproteiineista.

Monet miettivät kisaamista, varsinkin nuoret miehet, mutta jokin asia aina tuntuu olevan esteenä. Mistä se johtuu? Miten lajin ja kisaamisen pariin saataisiin enemmän osallistujia?

Kynnys nousta lavalle on todella korkea etenkin kehonrakennuspuolella. Suomen kovimmat kisaajat ovat 30-40 vuotiaita niin siinä on todella hankala nousta 20-25 vuotiaana sinne heitä vastaan jos tavoitteena on kirkkain mitali.

Ja kukapa sitä ei haluaisi tavoittaa? Suurimmalle osalle henkinen puoli on vaikeinta. Ei ole itsekuria, tarpeellista motivaatiota ja saadut hyödyt ovat lähinnä itselle henkistä voittoa.

Amatööripuolella Suomessa pitäisi saada jonkinsortin palkintoja, niin sekin edistäisi kilpailuhalukkuutta.

Miten syöt ja treenaat kisakauden ulkopuolella? Entäpä miten asiat muuttuvat dietillä?

Treenaus ei muutu juuri millään tavalla, lepoa ehkä enemmän tulee. Ruokapuoli on kanssa melko samantyylinen, mutta kasviksien määrä on aina vähentynyt offilla sekä rasvaa tulee hieman enemmän. Myös vapaasyöntiaterioita tulee pari kolme kertaa viikkoon.

Mitä lisäravinteita käytät?

Tällä hetkellä käytän vitamiineista erilaisia multivitamiinipakkauksia.

Treeniä ennen juon 100g Osmopurea ja 40-50g HydroISO – proteiinia. Treenin aikana menee 100-120g Osmopurea ja EAA+ -aminohappoja. Treenin jälkeen sama kuin ennen treeniä. Glutamiinia syön silloin tällöin ja kreatiinia menee silloin kun muistaa ottaa. Tehonlisääjänä olen käyttänyt Maniaa tai jotain vastaavaa tuotetta.

HydroISO:a saattaa mennä pitkin päivää aina välillä jos korvaan esim. rahkan tai raejuustoaterian sillä. Mielestäni paras lisäravinne.

Miten tärkeää julkisuus on? Jaksatko olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, vai haluaisitko vain keskittyä “pommisuojassa” treenaamiseen?

Suomen mittakaavassa se ei ole kovin tärkeää vielä sijoitusten kannalta, mutta ulkomailla sitä jo katsotaan monesti tarkemmin.

Mielestäni julkisuus kumminkin on hyvä asia tässä ja helpottaa urheilijan elämää, kun yhteistyökumppanit kiinnostuvat ja tulevat tukemaan urakkaa.

Olen melko aktiivinen treenibloggaaja ja somen käyttäjä. Välillä tulee tiloja, jolloin ei kiinnostaisi hirveästi olla esillä ja pystyisi olemaan vaan omassa rauhassaan bunkkeriin sulkeutuneena. Välillä olenkin. :)

Ke(i)tä arvostat tai ihailet lajin parissa?

Kaikkia, kellä on pitkäjänteisyyttä tähän hommaan. Olen seurannut 4-5 vuotta aktiivisesti bodytouhuja ja muutama henkilö sieltä on jäänyt ihailun kohteeksi.

Nimiä en hirveämmin ala latelemaan, mutta mm. Jerry Ossi on todella jalat maassa kulkeva persoona jota kunnioitan todella paljon. Savolaisen Makea olen aina arvostanut sen työmoraalin takia, semmoista ei ole koskaan ollut.

Ihailen, tai idolejani on ollut ihan huipulta nimet aina Phil Heathista Flex Lewisiin.

Mitä tavoittelet seuraavaksi? Onko ammattilaisuus mielessä?

Isompaa, lihaksikkaampaa ja laadukkaampaa fysiikkaa. 2015 vuonna sitä lähdetään jossain vaiheessa katsomaan, onko minusta mihinkään tuolla kovemmilla lavoilla.

Tottakai ammattilaisuus on varmasti kaikilla kilpailijoilla se yksi iso haave jota kohti treenataan ja kisataan, mutta aikaa on vielä niin paljon ja aikaa se myös vaatii niin tulevaisuus sen näyttää. Mutta en minä kiertele, kyllä minä haluaisin olla joskus ammattilaiskehonrakentaja siinä kaiken muun elämän ohessa. 

Anna vielä terveiset faneillesi :)

Hyvvee kessee kaikille ja pitäkkee lippu korkealla. Muistakaa myös käydä päivittäin katsomassa blogini osoitteessa: http://pekkakotipohja.fitfashion.fi